yritänköhän minä taas liikaa.... kaikki mitä yritän, sillä ei ole mitään merkitystä, eikä arvoa, enkä nyt edes liiottele yhtään...
Se että yritän saada aikaa, niin kaikki muu vie senkin ajan... :(
miksi siis yritän edes olla hyvä toiselle? kuunnella toista? yrittää yhtään mitään edes....
toki.. tällänen mä vain olen, enkä voi sille mitään, mutta jos koittasin olla kerrankin samanlainen niille jotka minua näin kohtelee? olisiko se oikein? kaikki muu vie aikani, koskaan ei ole aikaa keskustella, tai olen liian väsynyt siihen, vähättelen asiat, kuuntelen, mutten tee asialle yhtään mitään, vaan jatkan toisista piittaamatta... rikon kaikki lupaukseni, silä mitä väliä on jos en edes peru lupaustani? teen kaikkea mitä vaa haluan, millon haluan... piittaamatta olisiko joku kaivannut pienen hetken välissä itselleen, mitäs väliä sillä on, ehtiihän sitä myöhemminkin, vaikka huomenna (tietäen siirtävänsä sen aina "huomiselle")....
Mitä arvoa minussa siis ihmisenä on? Vai olenko MINÄ vain itsekäs?
parempi tälläsen paskan kuolla vaan pois, niin en ole aina valittamassa....tosin sekin olisi KAHDESTA syystä itsekästä
1. Lapset eläis ilman biologista äitiä, (toki senkin voi korvata...)
2. Lasten isä joutus ne "yksin" huolehtimaan (tässäkin kyllä...siellä koko sen puolen suku auttamassa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.