jos sydämeni osaisi puhua

se huutaisi tuskasta, mitään sanoja se ei ensimmäiseen tuntiin löytäisi kun se itkisi ja huutaisi siitä kaikesta tunteesta...
On olemassa He ja TE, ei "ME" miten koskaan tämä toimii kuten pitäisi.. olen vain se "varasijalla 2" tyyppi... jos ei muuta satu löytymään sille päivälle...
tunteet pinnassa taas.. kyllä... siihen kun muutama nappula ei auta, on ottava enemmän ja enemmän.. mitäs se sitten auttaa? no. ei mitään! pyh...


"lyö minua, lyö uudestaan, käännän sinulle toisenkin poskeni, lyö! LYÖ! se ei satu sen enempää kuin toisellekkaan poskelle lyöminen, mä kestän jokaisen ruoskan iskun minkä sinä minulle annat, TULE JA LYÖ VAIN LUJEMPAA, lyö niin että kaadun maahan, se ei tunnu millekkään, TULE.... lyö aina uudelleen ja uudelleen. Kestän sen kaiken!"


taidan kokeilla vaan tän tunteen polttamista loppuun.. eli..käytän sen kaiken energian kunnes viimein koittaa se niin kaivattu ilta.. iltaa seuraa valitettavasti aina uusi päivä.. inhottaa nousta sängystä, vain odottaakseen sitä iltaa... ja iltaan on yleensä pitkä matka.. ja mitäs siinä välissä? tyhjää, paljon turhautunutta energiaa, illan jatkuvaa odottelua... ja aina tulee se uusi, täysin samanlainen päivä.. ihme että tiedän edes mikä päivä huomenna on... sen verta hyvin onneksi pysyn tietosena maailman menosta. Koulu juttuja ois kateltava pikkuriikkisen.. sekä kai tungen tämän kaiken valtavan surun siivoomiseen ja poltan vaan itteni loppuun, kyllä se ilta onneksi vielä tulee... sinnekkin melkein tulee minuutteja laskettua...

ei pääse helpolla elämässä ei... elämällä on oltava pohja... pallo on heitettävä aina hieman kauemmas... tällä hetkellä oman palloni sijainti hieman hukassa... ehkä se on vaan heitetty ihan liian kauas, että sen etsimiseen menee aikaa... ja kun löydän sen, on minun onnellanikin murusia hieman, ehkä jopa kokonaisia onnen palasia.. ja siitä alkaa pallon heitto uudelleen, toivottavasti ei yhtä kauas...

seuraavan viikonlopun koitan saada järkättyä että ME mentäs käymään mun silaisvanhemmilla.... jos sais hieman valastua mun omaa elämää... pieni aikamatka taaksepäin...