Elämän pieni suolahippunen

Kyllä se aurinko paistaa oksien välistä sinne risukasaankin. Viikonloppu meni lapsen kanssa sairaalassa ja kun sain saikkua sen takia sen kaksi päivää niin ne päivät makasin kivuissani sairaalassa tipassa eikä tietoakaan mitä tapahtuu että leikelläänkö vai mitenkä joten olin syömättä ja juomatta sitten.... Onneksi selvisi lopulta ettei mitään vaarallista joten viimein sai ruokaa! Se Outo tunne kun kauhee nälkä mutta huomaat ettet jaksa edes syödä ja niin väsyneeksi veti että nukutti hyvin ihan istualleen kun 🤣🤗
Rakas oli kyllä aivan mahtavana tsemppiä ja tukena vaikkei paikanpäällä ollutkaan. Aivan mahtavaa että jaksaa huolehtia. Arvostan ihan todella paljon 😍 tulee heti tunne että välitetään ja suojellaan.
Tänään mahtava työpäivä kyllä silti vaikka kipuja edelleen mutta jäi aikalailla mahtavien fiilisten varjoon nekin. Ratsastamaan tekis kauheasti mieli mutta taidan joutua odottelemaan ainakin huomiseen tai sunnuntaihin. Lauantai vois olla pienempien muksujen ratsastus vuoro kun kovasti toivonut sitä ja aikaa ei vaan ole ollut.

Lokakuu olikin ihanan täysi kuukausi. Just ja just on kerennyt nukkua! Tuntuu välillä ettei sitäkään.
Lehmiä ja hiehoja sekä vasikoita käytiin kaverin luona hoitamassa. Saunomassa ja uimassa (lähinnä isommat kävi siellä järvessä), leffaa ym yksi vklp ja toinen vietettiin rauhassa kauempana mummolassa. Loma menikin lasten leireilessä ja pienempien kanssa puuhatessa.