Talli maalattu, siistitty, puunattu. Flamingossa käyty ja hesessä saatu maha kipeäksi. Mitäs vielä.... äärimmäisen epätoivoisen karmean surullinen ja sekava fiilis että mihin päin sitä katseen kääntäisi. Kun ei meinaa jaksaa mutta halua on yrittää mielettömästi edelleen eikä heittää van hanskoja tiskiin vaikka hetkellinen ajatus usein sekin. Ei vaan osaa kuvitella päästävänsä irti... mutta kun aina sattuu uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen... loppuuko se koskaan?? Muuttuuko se asia ikinä??? 😩 ei? Itsekseen asiaa en voi vääntää ja kääntää.... onko siis olemassa ratkaisua?? Ehkä?
Joskus kun sattuu, ja sattuu vielä peruuttamattomasti ja pahasti.
Sattuu myös sydämeen ihan valtavasti 💔😢
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.