Se on hienoa että kotiäitien työtä arvostetaan... niinkin paljon että saan osakseni huikean lahjakasta vähättelyä, halveksivaan sävyyn keskustelun sekä valittamista kun en kaikkea tehnyt muidenkin puolesta. Päivä saattaa mennä että aamulla laitan lapset kouluun aamupalan yms ohjaamisen jälkeen...~9 aikaan vien hevosia pihalle, ruokin ne, loimitan, korjaan paskat...laitan heinät, laitan ruuat illaks ja seuraavaks aamuks. Lakasen lattian ja ajelen takasin kotiin. Laitan aamupalaa pienemmille ja itelle ja jopa usein miehelle... tarvittaessa lähen kauppaan tai muille pakollisille asioille... kuuntelen 2vn kiukkuilua kuin ei viittis pukea päälleen. Saatan käydä jopa ihan suihkussa jos ei minnekkään menoa. Laitan ruuan.... pesen 2-4 koneellista pyykkiä ja nostelen ne siitä rumpuun kuivamaan josta mätän ne pöydälle tai millon minnekki koriin odottelemaan loppuja koneellisia ennenkuin alan lajittelemaan ne pinoihin ja kaappeihin. Sillä aikaa kun yksi koneellinen pyörii kerään yläkerrasta vaatteet lattioita pesuun... toki välissä hoidan koirat sekä kanit ym..
Lapset tulee koulusta kotiin ja taas alkaa se ohjaaminen... läksyjen teko ja iltaruuan laitto. Harrastuksiin vienti. Kaupassa käynti, ellei ole aamusta käyty...
Vaipan vaihtoa, vaatteiden vaihtoa, päälle pukemisia ja riisumisia. Neljän lapsen kiukutteluja ja ohjaamista. Kuuntelemista, kehumista, kiukkua ja ylpeyttä. Ja kah... saan kiitoksena.....paskaa niskaan.... sen kai olen ansainnut koska en tehnyt sen enempää. Enkä tienannut silläkään hommalla rahaa vähintään muutamaa tuhatta... laiska paska akka tänäänkin... aivan helvetin mahtava päivä kertakaikkiaan. Silti olen ylpeä kyllä lapsestani joka viimein oppi lukemaan kaikista vaikeuksista huolimatta. Hämmästynyt ja tyrmistynyt toisen rumasta käytöksestä ja puheista. Huvittunut pienen neidin höpötyksistä ja vähän väsynyt hänen kanssa ainaseen kamppailuun pukemisista jaja nukkumaan menoista ym kun täytyy ääripäähän vetää ennenkun antaa periksi ja tekee mitä pyydän. Ja täysin tympääntynyt ja väsynyt tähän riittämättömyyden tunteeseen. Kuinka ei jakseta arvostaa minua tälläsenään.... ei arvosteta sitä mitä minä teen kaikkiek eteen. Mitä jos en tekisi?? Iatyisin sohvalla hiljaa ja kattelisin tvtä rauhassa?? :( kiitos ja anteeks että olen olemassa...ja pahoittelen etten joka päivä siivoa ja kuuraa lattioita... sen lisäksi että eikai minun nukkua tarvii eihän?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.