Ainakin opin sen etten luota koskaan enää kehenkään... ne joskus rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset vievät sinulta elämän, pettävät ja jättävät, valehteleevat, pilaavat... tuhiavat elämäsi täysin puukottaes koko kehon täyteen sen jälkeen kun sydän on jo revitty irti....
Ne pilaavat lasten elämän.... ja eivät suinkaan vahingossa vaan tahallaan ja hyvinkin tarkotuksellisesti.. välittämättä siitä mitä saavat aikaan. Tai ehkäpä tietäävätkin ja nimenomaan siksi repivät toisia ja roimivat tahallaan niin...
Ja kuvittelevat että heitä taputetaan päähän ja sanotaan että "olitpas ihana kun toimit hyvin!"
Kun pilasi viattomien lastenkin elämän.. viemällä sen elämän niiltä... ihan kun ne olis mitään tehneet :(
Pistää sekä suruksi että vihaksi enkä tiedä itkeäkkö vai huutaa raivosta ja kiukusta...
Ihan kun minua muutenkaan olisi luotu rakastamaan, elämään tai olemaan vapaa...
Ihan kun olisi joku asia mikä voisi satuttaa enää.
Koskaan en luota enää kehenkään ihmiseen... minua on käytetty hyväksi häikäilemättä. Kiltteyttä ja hyväntahdon uskoa käytetty hyväksi ja pahasti.
Melkein tuntuu että mitä järkeä tässä elämässä on kun kaikki elämästä on menetetty? Niin että mitä menetettävää elämässä enää on?
Koskaan ei voi luottaa... ei kehenkään! Ei koskaan..... parempi olla hiljaa vaan... :(
Elämä on julma ... vain siksi että ihmiset on häijyjä ja julmia!! :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.