Ja vielä päivän päätteeksi mietteitä elämästä ja syvällisestä ajattelumaailmasta

Onko siis olemassakaan todellista rakkautta? Vai miksi rakkaus on minut hajottanut?? Miksi satuttanut pysyvästi??? Miksi rakkaus on loukannut?? Miksi hylännyt??? Se ei ole kestänyt... siinä on ollut turhaa toivoa..... vain minä olen toivonut.... ja rikkomisista huolimatta aina olen tyhmänä jaksanut uskoa ja toivoa.... miksi luottaisin kehenkään.. miksi rakastaisin ketään ylitse muiden kun rakkaus on ollut elämässä se joka on minut uudelleen ja uudelleen pudottanut alas miltei pysyvästi... olen muuttunut hurjasti... ja vain huonompaa ..... kiitos eräille tästä.... paljon olen hyvää saanut... paljon olen itsestäni antanut. Silti minut on sieltä korkealta revitty väkivalloin ja tallollu jalkoihin. Käytetty hyväksi ja tönitty alemmas.... sen jälkeen pakotettu nousemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ja edelleen seison tässä....
Rakkaus.... sitä on hyvin monenlaista. Hyvää... syvää ja puhdasta... ikuista...kestävää ja pysyvää... toverillista... äidin ja lapsen välistä.... viha-rakkaus suhteita.... *huokaus*


Elämä on niiin syvältä ettei voi sanoin edes kuvailla....