polkuja ei voi kävellä takasin..

ja kumpa voisikin.. voisi vaan kävellä yhtä polkua ja jos ei tunnu hyvälle, kävelee takasin.. mutta yhtä polkua olisi kuljettava, loppuun saakka.. täällä kuitenkin eletään vain kerran ja toista mahdollisuutta ei tule saamaan...
tässä nyt vääntelen käsiäni ja mietin "mitä ihmettä tekisin..?? onko oikein tehdä näin, tätäkö haluaisin, entä jos en haluakkaan, takasin ei voi kääntyä, mitä teen??" odottaminen ei oo minun vahvuus ja asialle kun olis kuitenkin minun mielestä tehtävä jotakin... joko omassa päässäni tai jotain ratkasua.. tässä nyt on 5kk menny tämän saman asian mietiskelyssä ja ei edelleenkään ole helpottanut.. ja samaa olen miettinyt jo monia vuosia jos tarkkoja ollaan, mutta lähinnä nyt...

-,- elämä ei oo helppoa, eikä oo koskaan ollukkaan... mutta olen varma että voisin paremmin jos jonkinlainen ratkasu löytyisi, päässäni tai käytännössä... tämä kun ei vaan toimi yksinkertasesti näin kun nyt...

mutta kykenenkö siihen kaikkeen yksinkään?? sekin mietityttää... helpompaa olisi jos olisi vanhemmat, kavereita, sukulaisia... mutta ilman niitä kaikkia.....

helpointa olisi tietty jos voisin asian antaa vaan olla...