elämän pieniä.... valintoja...

sen siitä saa.. koskaan ei kannata tehdä mitään väärin sillä sillon saattaa menettää puolet itsestään ja elämästä.. minä olen ainaskin... toisen puolikkaan olen juuri saamassa ja hetkittäin sitä tuntee itsensä todella onnelliseski ja että elämä on hyvin... mutta onko? tuolla sisällä kaikki ei ole hyvin... kuinka voi välttyä siltä muistolta kun kaikki ympärillä siitä muistuttaa!!??? kuinka HELVETISSÄ siitä edes voi kuvitella selviivänsä??!! .. ei mitenkään... niin lannistunut ja surkea fiilis tulee joka kerta kun jokin asia siitä muistuttaa.... jopa telkkarin kanava pitää vaihtaa jos sieltä tulee joku sellanen mikä siitä muistuttaa... se vetää samantien kuoreensa ja ajatuksiin... hirveään itsesyyttelyyn joka johtaa tietenkin tosi masis fiiliksiin.. sillon on olo kun vanhalla ja väsyneellä ihmisellä... niiiiin raskas olo :(


ehkä sitä vain on niin helvetin kiittämätön ihminen.. ehkäpä... siitä koitan aina muistutela itteeni... ehkä se on vaan kiittämättömyyttä enkä edes ansaitse enempää.. pitäisi siis olla kiitollinen tästä mitä on ja unohtaa se mitä haluaa ja kaipaa...näin se taitaa mennä.. sitä en sitten tiiä pystynkö siihen kovinkaan kauaa... tottakai toivon niin mutta minäkin olen vain ihminen... paino sanalla VAIN....

sitä saa mitä tilaa... ja joskus tilaus menee pieleen....

kyllä joskus käy mielessä että kaikesta huolimatta mitä muutkin ihmiset tekee.... miksi minä olen erilainen??.... elämä tuntuu välillä NIIIIN epäreilulta..... miksi minä ja miksi minun kohdalle??...