Miten ihmeessä tässä käy aina näin.. kun itse on viimeinkin toivomassa että kaikki ois viimeinkin hyvin ja on onnellinen... äärettömän onnellinen... saa huomata että se pikkuruinen ääni joka varoitti "älä luota" oli taas aivan oikeassa :( valitettavasti... ite kun jotain rakentavaa tekee niin toinen sortaa senkin aivan täysin :(
siitä jää paha mieli ja todella paska fiilis! :(
tiistain flamingo reissulla tuli polvi ja nilkka murjottua kunnolla... siisti fiilis... tänään verikokeita...
hmm.. muutama lahja hommattu.. ja mitäs vielä... ilta näytti lupaavalle.. näytti...
no..kohta on joulu ja lasten takia edes hieman tsempattavaa.. ite ei kiinnosta paskaakaan vaan joulu ois ihana skipata kokonaan...
olispa edes äiti täällä... <3 luojan kiitos mummo on tullu meijän elämään hyvin läheisenä persoonana <3 mummo jota en koskaan ole tuntenut... näin se ihmisen kuolema tuo ihmisiä tullessaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.