Elämän kamalin päivä... suru on saapunut tänne ja läheisten piiriin... rakas on poistunut..
jään ikuisesti sinua kaipaamaan. Lapsuuteni ei ollut ihana, mutta rakastin sinua koko sydämestäni. Olen ikuisesti kiitollinen kuinka sain olla tässä kurjassa maailmassa sinun kanssani.
Olen pahoillani etten osannut olla niin paljon tukenasi kun olisit ehkä minua tarvinnut.
Kiitos siitä että olit lapsilleni mummo ja muistit heitä aina.
Kiitos kun sinä muistit meitä, sillonkin kun me muut emme sinua muistaneet.
Muistelen viime kertaa kun näimme...siitäkin muutamia viikkoja, onneksi ei sen kauempaa.
Anteeksi etten soittanut sinulle lauantai iltana takaisin, vaikka lupasin.
Kiitos kun teit Venla-Emilialle syntymäpäivä kortin. Haen sen tälläviikolla.
Olit suuri osa elämääni, myös lasteni elämää. Kiitos kaikesta. Me rakastamme sinua.
Minulla on nyt jo sinua kauhea ikävä, mutta toivon että pääsit parempaan paikkaan ja sytyt tähdeksi taivaalle.
Lepää rauhassa äiti, rakastan sinua <3
Terveisiä tytöiltäkin, sekä muilta läheisiltä ja tutuilta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.