Kun rakennat pilvilinnoja, voi vieno tuuli puhaltaa sen pois.
Se että tekee elämänsä suurimman ja peruuttamattoman virheen... Sitä ei laastari paikkaa ja nenäliina ei riitä.
Elämä pysähtyy ja luhistuu ja huomaat taas olevasi kylmän ja pimeän kuilun pohjalla. Pahinta siinä on se että itse kaivoin niin syvälle... Elän ikuisen katumuksen ja itseinhon vallassa... Nämä haavat ei parane ikinä, näitä ei aika edes paranna kun ennestään särjetty sydän räsähtää uudelleen tuhansiksi sirpaleiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.