lauantai 7. syyskuuta 2013

sataa paskaa, ei kissoja ja koiria

Sillälailla... Jos toinen ei osaa missään antaa periks, sekä itekkään kun ei osaa... Riitahan siitä vaan tulee... Miks ihmiset ees ajattelee omaa "mainettaan" ja mielistelee toisia kun ei jaksa riitaa kuunnella... Mukavan eilis illan päätteeksi siis riidoissa, että eipä voi muuta kun toivottaa ihan vitun hauskaa viikonloppua ja varmaan tätä menoa hyvää loppu elämää... Jos minä oon se lapsellinen, joka asiasta suuttuja niin hei... Oonhan vasta reilu 20v.. En sen enempää! Ja joskus vois tehä mitä toinen pyytää eikä aina tuijottaa omaa napaa... Välillä tekis kyllä mieli läpsästä poskelle ja mennä pakkaa kamat ja nostaa kytkintä.. Sen verta vitutusta nyt hetken sisään on ollu että hohhoh... Toki hyviäkin hetkiä ... Nimen omaan hetkiä, mutta ei se kokonaisuutta korvaa mitenkään... No... Jospa tiistain keskustelutuokiosta ois hyötyä... Hieman hiipii vaan epäilys siitäkin..."mitäpä se muka muuttais??" tod.näk. Ei yhtään mitään. Tästä kummiskin sanottu useamminkin kun kerran...ja mun sanoilla kun ei merkitystä ole, niin samaa paskaa edelleen... Ja pitää uskoa että toinen välittää?? Juuuuu... Ihan varmana.. Jos ei omat voimavarat riitä, niin "hankkikoot" jostain.. Ei munkaa voimat riitä loputtomiin..."odota vielä siihen saakka, niin..." aina uudelleen ja uudelleen.. Kunnes huomaan että juu...tässä on vuos jo menny.. Että mitäs mä odotan?? Sitä että mä annan sen tuen ja lohdun että toisella hyvä mieli ja jaksaa... Täytynee kokeilla kai että kerrasta poikki ja katotaanpa sitten miten käy... Ehkäpä nyt on mun vuoro tehä niin... :(
Vituttaa... Mielessä oli mukava viikonloppu... Eipä ole enää.. Ja kun ollaan tällä linjalla ettei missään periksi anneta, en anna minäkään omassa mielipiteessä. Oon sit riidoissa vaikka kuolemaan saakka...ja senki jälkeen...
Ja riitaa en aijo lopettaa ennenkin saan jotain muutosta tähän paskan jauhantaan.. Sekä..yhtään suullisesti sovittua en usko enää. Jos joku muutos luvataan niin haluan paperille sen.. Ei voi pyöristellä ja muutella juttua aina... Ehkä loppus nää katteettomat lupaukset.. Enemmän puhetta kun tekoja... Onhan toki näköjään kivaa vaan sitä omaa napaa tuijottaa... Mä en sitä kauheen hyvin osaa. Täytynee vissiin opetella.
Tässä asiassa oon tyytyväinen miten ihanan pitkävihanen osaankaan olla! Välillä se on muille oikein ja pääsee mun todellinen luonne valloilleen tän tylsän  kiltteyden alta! En minäkään täydellinen ole.. Todellakaan, mutta otan kyllä muutkin huomioon ja kuuntelen muita tosissani sekä kyllä välillä pitää mielikskin olla...periks en anna..enkä opettele edes antamaan... En edes halua.. Ja jos tää homma alkaa jatkua tälläsenä, niin sitten ei voi muuta kun muuttaa se kerrasta. Näköjään kun muut ei muka kykene.. En kyllä ymmärrä.. Se vaatis yhen tai kaksi soittoa ja yhden tai kaksi hakemusta ja voila... eikä sen enempää... Että... Kaikki on järjestely juttuja joissa menee max 30 minuuttia! Miten sellaseen ei voimavarat riitä?? Ei mee mun jakeluun...

Ja kyllä... Vihasena ... Todella vittuuntuneena... Hieman halveksien nyt kirjotan.. Mutta tiedän olevani oikeassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.