torstai 8. elokuuta 2013

syvällä, tuolla s y v ä l l ä jossakin..

on se joku pieni ääni joka kapinoi.. painan sitä vastaan. mutta tämän päivän, eilisen ja toissapäivän jälkeen.. surullinen ja hieman haikea tunne... jossain tuolla  s y v ä l l ä minussa on sellanen painostava väsymys... epäröinti... ja se nousee kaiken peittävänä kiukkuna ilmoille..

tänään on kyllä sellanen päänsärky päivä ollu että ois ollu ihana tunne raivota jollekkin ihan kunnolla.. ihan vaan purkaa tätä tunnetta... itteensä sitä ei saa purkaa, puhumalla se ei parane, juoksemaan en pääse... tekis vaan mieli kiljua ja huutaa... itkeä silmät punasiks ja olla nyhjöttää vaan.. O.O
eipä sillä että se olo paranee.. mut ehkä huominen on parempi päivä.. vaikka epäilenkin suuresti, ylihuominen yhtä huono päivä, eikä sunnuntaikaan sen parempi.. toivon vaan että saan hyviä uutisia.. mutta...

vielä ei ole kuulunut mitään....

täältä se ois vaan pois muutettava vaikka en oppisopparilla pääsiskään, vaikken kouluun sinne pääsiskään (senkin tietää vasta kk. päästä -,- )
mutta pois täältä on nyt mentävä... se miksi tänne 9kk sitten tulin.... tulee niin miljoonittain tunteita joita ei voi sanaksi laittaa....
mutta se että täältä muuttaa pois.. tuntuu että se rikkoo sen kaiken... kaiken mitä on ollu, se menee rikki se palapeli... mutta.. positiivisessa mielessäkin sitä ehkä voi ajatella.. koska päätöksen olen jo tehnyt..
mutta... aina kaikessa on mutta.... jotenkin toivoo silti hieman salaa, että se ei menisi rikki... niin hauras se nyt on ollut muutekin, haurastunut ja haalistunut, vaikkei tunteilta muuttunut kun vahvemmaksi.

Se että voi luvata ja vannoa jollekkin jotain pysyvää, saamatta samaa lupausta ja vastausta.. kyllähän se loukkaa.. se satuttaa, se rikkoo... parempi siis irrottaa ittensä ruumiillisesti... tunteilleenhan ihminen ei voi mitään.

Mutta.. uusi elämä odottaa, kunhan sen sivun tässä saa käännettyä... pois, pois... en pakene, mutta revin tässä nyt lähinnä itteeni palasiks... kyllä aika haavat parantaa. ja muutoksen tuulet puhaltaa tämän kuukauden sisällä... aidot tunteet säilyy, kuten aito ystävyyskin... saas nähdä siis mikä on sitä aitoa, mikä ei....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.