muumimamman mietteitä iltapalaksi :)

"Ehkä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu."

-Muumimamma-

Tänään on pinnistelty, ponnisteltu, riemu on raikunut ja hymy noussut useammin kun kerran korviin saakka. Aivan loistava päivä. Niin paljon vain on tehty asioita ja ratkasuja ja suunnitelmia että kyllä se rasittaa.. Tekisi mieli vain sanoa "minä olen liian pieni ihminen tekemään tätä kikkea aivan yksin" ja otinen ääni kuiskaa korvaan "minä olen onneksi pieni, mutta minulla on vahva tahto!" :) että pinnistelen samalla itseänikin vastaan ja nyt pitää itseään venytellä äärirajojen yli jaksamisen kanssa. Sekin toivottavasti on palkitsevaa, ja eiköhän se siitä kun meidänkin uusi arki lähtee rullaamaan oikeaan suuntaan. Mutta kyllä kaiken taakan saa silti ihan itse kantaa ja välillä tuntuu että näinkin pieni ihminen vaan yksinkertasesti hukkuu sen taakan alle. Tätä tilannettahan ei helpota suunnaton riemu! :D hah! Ja sitä riemua hankaloittaa nykisin jo jatkuvasti tulevat oireet... eikai taaas... paniikkioireita. hengen ahdistusta ja sydämen hakkaamista, se vaan lyö välillä liian lujaa ja alkaa ahdistamaan henkeä, se säikäyttää jolloin pulssi kiihtyy.. Se hakkaa niin että se tekee kipeää... onneksi tosi pieniä hetkiä, mutta sitä sattuu usein... sille siis pitää etsiä raktaisu. mikä siis vikana? Ei minulla nyt ole mitään niin hankalaa asiaa. tai on, mutta ei sellaista mikä olisi niin pahasti mielenpäällä että oireilisi... minun asiat ovat suurinpiirtein ihan kunnossa...osa asioista toki, joihin itse ei voi vaikuttaa , ei todellakaan ole kunnossa, mutta, pääpiirteittäin omat asiat on hyvin.

Ylihuomenna kouluun ja likat päiväkotiin.. siitä se lähtee. mutta silti tunnen itseni kovin voipuneeksi ja uupuneeksi. aivan kun olisin juossut todella lujaa koko päivän ja illalla viimein saisin levätä.. tulee hirvittävän väsynyt olo. ja siis ihan jollain taoslla siis henkisesti väsynyt olo... fyysisesti jaksaa kyllä.. mutta mikä siihen nyt sitten auttaisi. varmaankin se että saa nukuttua ja syötyä hyvin, nauttii siitä mitä elämä antaa. ja siihen olen pyrkinytkin ja siinä onnistunutkin... eli.johtuisiko tämä jostain aivan muusta? samasta kun oireet.. no. sitä setvitään.. ja se tuskin heti ratkeaa..

Myy tunkee varpaita puskemaan ihan onnessaan ja Mörkö uinuu todennäköisesti luvatta sänkyni päässä peiton lomassa ja pikasesti tirkistää huomasinko...

Pitäs itekkin nyt mennä iltahommiin että huomenna jaksaa sitten taas uuteen päivään, ja viiä tyttöjä sinne tutustumaan päikkäriin. 

Hyvää yötä