Se ei riitä että korjaa oman elämänsä... Samalla on tullut rikottua lasten elämä.. kehen ne enää luottaa kun ne on tuntenut jo itsensä hylätyksi... Se mistä tilanteesta ne täästä lähti... se mitä ne täällä näki... :( niin suretti katsoa Josefiinaa viime kerrallakin kun sille yritti puhua ... niin sulkeutunut ilme... hiljanen ja välinpitämätön ilme silmissä...
Sitä ei hetkessä korjata...
Tulee niin oma lapsuus mieleen... mä en todellakaan halua sitä omilleni.. mä rakastan omia lapsiani <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.