"Huojuva talo, kuule äiti minua, voimat ei riitä en tiedä mitä tehdä.
Huojuva talo, uskon isä sinua, kauan on siitä kun tiesin mitä tehdä voin... niin yksin...."
Eilinen ilta menikin sitten.. noh... huonommin kun olisi pitänyt... Ahdisti aivan pirusti ja siitä seurasi sitten reippa 30min paniikkikohtaus taas... sekä oma sisäinen kissa hyökkäsi fyysiseen olemukseen...
Noh... valheelle kävi paskanen loppu sillä tarinahan ei mennytkään niin.. tai.. riippuu kenen tarina, kun se oli kirjaimellisesti tarinaa ja satua, ei todellista totta, vaan sitä mitä sen haluttaisiin olevan... Ei mene mun jakeluun mitenkään... mutta kyllä se syö ihmistä siltikin..
Ja nyt.. tänään... hmm... tänään.... tänään.... ööh...?? eilen imuroin ja moppasin ja... mitäs tälle päivälle jäi? vaatehuoneen ja makkarin siivoomista vois harkita, ulkoilua kera koiran ja.. ja.. jotakin... miettimistä ja miettimistä...
Huomenna ois psyk. lääkärin aika.. jos saisin vaikka ne lääkkeet, että tää olo helpottus tästä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.