tämä mun elämä on aina vaan niin tuttua ja itteesä toistavaa... mua saa kohdella miten huvittaa,.. vaikka itse kohtelisin hyvin toisia ja kunnioittaisin muita.. eipä sillä että olisin itsekkään neiti täydellinen.,, ehen. en todellakaan! mutta.. arvoton... sitä minä olen.. kirjaimellisesti. se ettäminutkin on niin helppo korvata.. olipa kyse mistä tahansa.
tuntuu silti että nyt ois PIAN tapahduttava muutos johonkin suuntaan.. sitä sitten OLLAAN YHDESSÄ tai sitten ei.. eikä tällästä ihme säätämistä.. jatkuvasti.. mä en enää kauaa tätä kestä.. painajaisia ja hengen ahdistusta ollu nyt todella paljon.. sekä kauheen kiree ilmapiiri kotonakin.. sekä lapsilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.