vai että tällein sitten... Odottaa ja odottaa, mitään ei kuulu... uni alkaa painaa silmää.. mutta missä on rakkaani?
Kello alkaa olla jo paljon... ei näy, ei kuulu...
käyn nukkumaan toivoen hänen silti tulevan... kolmen aikaan yöllä vanhempi tytär kömpii viereeni.. vai että sellasta.. TAAS.. jälleen kerran minut on petetty, luottamustani on hyväksikäytetty, toiveeni tallattu häijysti ja paiskattu märälle asfaltille... se pettymyksen tunne... minun tunteilla ei ole minkäänlaista arvoa, joten miksi en kyseenalaistaisi rakkautta, kun tunteeni ovat aina hänelle yhdentekeviä? miksi en ajattelisi olevani VAIN todella se kakkonen joka pyörii kolmantena pyöränä välissä..
sekin että siitä todella puhuu ja koittaa selittää etten hyväksy tällästä toimintaa, en aijo seurustella kenenkään.. KENENKÄÄN seläntakana, enkä aijo olla se kakkos vaihtoehto, vaan HALUAN normaalin seurustelu elämän! tämän kaiken paskan jälkeen olen mielestäni sen ansainnutkin..
olen väärässä....
"Sä kysyt miksi kyyneleet, miksi silmät itkeneet, ja sä petät, sä tuut ja sä meet, ja kysyt miksi kyyneleet..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.