tässä sitä ollaan kaks päivää putkeen jo itketty... ja kun itku loppuu, uusi alkaa... olo on todella yksinäinen ja kaikinpuolin kurja... mikään ei jaksa innostaa yhtään.. tahon irrottaa tän pääni hetkeks.. unohtaa kaiken... mutta.. en kummiskaan...
kaipuu sattuu jo fyysisesti... ja sydän tuhansina sirpaleina.. ja tästä pitäs yksin jaksaa ponnistella ja rämpiä... *huokaus*....
ensimmäinen ajatus aamulla nostatti jo polttavat kyyneleet silmiini... ja taas itken itseni uneen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.