tätä samaa paskaa. eikai tässä muutakaan... elämä niin perseestä kun taas olla ja voi..
kallonkutistajalla käyty repimässä auki taas haavoja... antasivat joskus oikeasti vain olla... ei se menneisyys vaikuta näihin mun oireisiin!
:(
huomenna tulee tytötkin kotiin ja pitäs pakkaileminen alotella tossa loppuviikosta.. huokaus....
ja miljoonat asiat vaan nyt kasautuu päälle... ja ite niitä on raskas taakka hoidella.. sitä henkistä tukea nyt kaivattais, mutta .. aina saa toivoa...
huomista odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.